24.9.2020

Pohjanhopeatäplä - Boloria polaris

Polar Fritillary
Naaras. 7/2020 Utsjoki
Koko: 35-43 mm
Hyvin harvinainen pohjanhopeatäplä on tunturien hopeatäplänelikon varhaisin laji. Kun tuoreet tundrahopeatäplät tekevät sille seuraa, alkaa pohjanhopeatäplissä näkyä jo kulumisen merkkejä. Takasiipien ulkoreunassa olevat T-kirjainta muistuttavat kuviot ovat lajille tyypillinen tuntomerkki. Siiven alapinnalla nuo kuviot ovat valkoiset ja lähempänä siiven tyveä löytyy myös selkeä valkoinen X-kuvio. Koiras ja naaras eroavat hieman väriltään ja naaraalla on voimakkaampi kuviointi siipien yläpinnalla. Laji on myös erittäin vahva lentäjä ja jättää perhostelijan helposti nuolemaan näppejään.

Pohjanhopeatäplän elinalue on kaventunut hälyyttävästi. Monet lähteet väittävät, että Ruotsista lajia ei olla enää tavattu, vaikka eläneekin siellä Torniojärven pohjoispuolen tuntureilla. Suomessa laji on käynyt vähiin ja useat vanhat esiintymät ovat hävinneet. Kaikista eri hopeatäplistä pelkäsin eniten, että mahdanko milloinkaan löytää pohjanhopeatäplää.
Kesän 2020 lapinmatka oli mennyt kaikilta osin täydellisesti. Vaikka ilmat eivät olleet erityisen lämpimiä, maastopäiviä ja aurinkoa oli ollut kuitenkin tarpeeksi. Kilpisjärven ja Ruotsin puolen tavoitteet olivat kaikki onnistuneet, ja vieläpä nopeammin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Päätin ajaa vielä Utsjoelle yrittääkseni löytää vielä sen viimeisenkin puuttuvan Lapin lajin. Muutaman päivän sain odottaa sopivaa keliä, mutta lähtöpäivälle osui ihanteellinen sää. Ja niinhän siinä kävi, että löysin kolme pohjanhopeatäplää ja onnistuin kuvaamaan kaikki Lapin päiväperhoserikoisuudet samalla kaudella!

Naaras. 7/2020 Utsjoki

Naaras. 7/2020 Utsjoki

Koiras. 7/2020 Utsjoki

Naaras. 7/2020 Utsjoki

Naaras. 7/2020 Utsjoki

Pohjanhopeatäplän biotooppia Utsjoella.

Pohjanhopeatäplän biotooppia Utsjoella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti