Butterfly Photography: Falakronviirusinisiipi

Phalakron Anomalous Blue

6/2024 Etelä-Bulgaria

Koko: 30-36 mm

Hyvin harvinainen falakroninsinisiipi on nimetty elinalueensa mukaan. Se esiintyy kotoperäisenä ainoastaan Pohjois-Kreikan Falakron-vuoristossa sekä lähinaapurin Bulgarian puolella. Laji kuuluu kokoruskeisiin "anomalous"-sinisiipiin.

Kesäkuussa 2024 olimme ystävän kanssa jo toista kertaa Balkanilla etsimässä superharvinaista valkotäplänokkosperhosta (N. vaualbum). Tällä kertaa onni oli myötäinen, ja palasimme Serbian Stara Planinasta hyvillä mielin takaisin Bulgarian puolelle. Olimme kuitenkin varanneet reippaasti matkapäiviä onnistumisen maksimoimiseksi, joten saimmepa viettää varmastikin elämämme kuumimman juhannusaaton vielä Etelä-Bulgarian hellepaahteessa elohopean kivutessa lähemmäs neljääkymmentä astetta. Siellä tavoitteemme oli löytää harvinainen rodopinviirusinisiipi (P. orphicus), joka kuitenkaan ei esiinny juuri etsimällämme paikalla, kuten myöhemmin saimme tietää.

Etsimme perhosia hien virratessa, ja monenlaista mukavaa löytyikin helteestä huolimatta. Pysäytimme auton taas yhdelle lupaavan näköiselle paikalle ja lähdimme tutkimaan tien sivuhaaran pengertä. Taustalla soi varsin eksoottisen kuuloinen perinteinen balkanilainen tanssimusiikki vaihtuvine tahtilajeineen. Paikalliset olivat kokoontuneet luonnon helmaan viettämään jonkinlaista keskikesän juhlaa, joka tietenkin muistutti meitä siitä, että olimme kaukana omista perheistämme juhannusaattona. Mutta sen haikeuden sai karistettua ainakin hetkellisesti keskittymällä paikalla pörränneisiin sinisiipiin.

Tien reunassa oli maan pinnalla monia herkkulajeja, kuten hammas- ja karvasinisiipi. Mutta erityisesti ne viirulliset ruskeat kiinnostivat. Huomasimme nopeasti, että takasiiven valkean juovan vahvuus vaihteli yksilöillä. Joillain se oli hyvin vahva, kun taas toisilla heikko, sekä joillain siltä väliltä. Tämä piirre pätee falakronviirusinisiipeen, jolta juova saattaa jopa puuttua. Oli kova hytinä, että samettiviirusinisiivistä (P. ripartii) ei nyt ollut kyse, vaan jokin uusi laji sieltä nyt pukkasi. Mutta emme olleet varmoja, oliko kyseessä useampikin eri laji. Siksi pyrin ottamaan kuvaa vähän joka yksilöstä.
Myöhemmin kävi ilmi, että myös superharvinainen kaakonviirusinisiipi (P. nephohiptamenos) myös mahdollisesti esiintyy alueella. Sellainen tarttui kenties yhteen tai pariin kuvaan.

Perhoset olivat täysin pakasta vedettyjä, eihän ollut vielä edes heinäkuu, jolloin nämä lajit normaalisti aloittavat lentonsa. Säät olivat olleet Etelä-Balkanilla poikkeuksellisen kuumat jo alkukaudesta, joten se oli varmasti saattanut perhoset siivilleen hieman ajoissa. Niitä oli vaikea kuvata ruohon seasta, joten keksin kaataa pullosta vettä hiekkatien pinnalle. Ja kappas, kohta suurin osa mineraalinnälkäisistä perhoskoirasita siirtyikin kostealle pläntille paremmin kuvattavaksi!