Butterfly Photography

4.11.2025

Vaaleavihersinisiipi - Polyommatus albicans

Spanish Chalk-hill Blue

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 36-42 mm

Jännä, miten sinisiiven voikin sekoittaa ohilentävään lanttuperhoseen, mutta niin vain suurikokoinen vaaleavihersinisiipi saattaa hämätä varautumatonta perhostelijaa. Lajin tieteellinen nimi albicans tietenkin viittaa valkoiseen olemukseen, ja nimensä veroisesti koiraat ovatkin hyvin vaaleita. Sitä tavataan laajasti Espanjassa, missä itsekin tutustuin lajiin. Vaaleavihersivet olivat Montes Universalesissa elokuun taitteessa mukavan tuoreita ja varsin komeita.

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Naaras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Naaras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Naaras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Helmiäissinisiipi - Polyommatus nivescens

Mother-of-pearl Blue

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 30-36 mm

Helmisäissinisiiven tieteellinen nimi nivescens tarkoittaa "lumivalkeaa", ja sellaiselta tämä herkän kaunis perhonen lennellessään näyttääkin. Tuoreen koiraan siipien yläpinnalla voi aistia sinen sävyjä, kuin hankeen heijastuvaa taivaan kajoa. Ja alapinnaltakin löytyy värisävyjä, mutta kuluessaan perhonen haalistuu lähes valkoiseksi. Tätä kotoperäistä lajia tavataan Espanjan vuoristoalueilla laajalti mutta paikoittaisesti.

Vierailin vuoden 2025 elokuun taitteessa Espanjan Montes Universales-vuoristossa, jossa tavoitteena oli löytää koko joukko myöskin alueen erityisiä sinisiipiä. Kauniista helmiäissinisiivestä tuli lopulta suosikkini. Niitä näkyi harvemmin ja vähemmän kuin esimerkiksi välke- ja vaaleavihersinisiipiä. Ensimmäinen nivescens-koiras löytyi heinäkuun lopulla aivan pärekunnossa, eikä siinä muutaman päivän aikana löytämäni pari muutakaan yksilöä paljon paremmassa kunnossa olleet. Aloin jo pelätä, että lajin lento oli hiipumassa ja loppuisi kohta. Seuraavan viikon puolella löysin kuitenkin vielä aivan tuoreita helmiäissiinisiipiä, joten sainpa sellaisiakin kuviin onneksi. Lajin naaraita nähdään harvoin, ja kenties ne ruskean värinsä takia jäävät myös helpommin huomaamatta. Itse löysin kaksi naarasta.

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Naaras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Naaras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 7/2025 Montes Universales, Espanja

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

2.11.2025

Välkevihersinisiipi - Polyommatus caelestissimus

Azure Chalk-hill Blue

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 30-36 mm

Välkevihersinisiipi esiintyy ainoastaan Montes Universalesin alueella Keski-Espanjassa. Aiemmin vihersinisiiven (P. coridon) alalajina pidetty perhonen on esiintymisalueellaan yhtä runsaslukuinen kuin coridon parhaimmillaan, vaikka sen levinneisyys rajoittuu vain pienelle alueelle. Koiraat ovat selvästi sukulaistaan syvemmän sinisiä. Naaraat ovat pääsääntöisesti ruskeita, vaikka ilmeisesti sinertäviäkin yksilöitä löytyy, vaikken itse sellaisia nähnyt. Lajista näkyy käytettävän myös tieteellistä nimeä Lysandra caelestissima.

Vierailin kauden 2025 loppukesällä Montes Universalesissa, joten välkevihersinisiiven tapaaminen oli odotettavissa. Sen löytymistä ei tarvinnut etukäteen erityisemmin jännitellä. Ja kylläpä niitä tosiaan löytyikin! Välkeviherisniisivet olivat elokuun taitteessa kuoriutuneet niin suurena massana, että harvoin saa olla sellaista näkyä todistamassa. Joillain paikoilla näytti ruohikkoiset rinneniityt olevan elossa, kun sinisiä perhosia vipelsi yltympäriinsä koko alueella. Pian eteen tuli kopula, josta tietenkin oli mukava napata hyvät kuvat. Ei montaa hetkeä, kun vastaan tuli toinen kopula, ja sitten kolmas ja niin edelleen. Reilut tusinan parittelua kun olin nähnyt, niin aloin jo seota laskuissa, enkä ehkä jaksanut muutenkaan enää välittää.
Ja ikään kuin niityillä ei olisi jo näkynyt välkevihersinisiipä tarpeeksi. Sen lisäksi löysin useita valtavia keskittymiä, missä koiraat olivat kokoontuneet joukolla mineraaleja imemään maan pinnalle. Eräälle paikalle piti ajaa autolla varovasti hyvin kuoppaista metsätietä pitkin. Sen alkupäässä oli ollut kohta, missä Välimereen virtaavan Júcar-joen alkulähteet saivat tien peittymään veteen, ja jonka ylitse ajaminen aluksi vähän epäilytti. Iltapäivän tunteina palatessani virtauspaikkaan, oli siihen kertynyt satoja välkevihersinisiipiä. Oli vaikuttava näky, kun ne siitä kerralla säpsähtivät lentoon. Oikea perhosräjähdys!