Butterfly Photography: parnassius

6.6.2014

Pikkuapollo - Parnassius mnemosyne

Clouded apollo

Naaras. 6/2021 Viro

Koko: 53-62 mm

Kun ensimmäisen kerran näin pikkuapolloja luonnossa, minua yllätti sen ulkonäön tavanomaisuus. Lähempää katsottuna perhonen on kuitenkin hieno ja persoonallisen näköinen. Toinen yllätys oli valtavat yksilömäärät, vaikka pikkuapollo on hyvin harvinainen ja rauhoitettu laji. Muutama paikallispopulaatio tunnetaan, joista kuuluisin lienee Häntälän notkoissa Somerolla. Ilokseni huomasin, että laji on siellä hyvin elinvoimainen. Kesäkuun alkupuolella notkoniittyillä oli lennossa kymmenittäin ellei jopa sadoittain pikkuapolloja! Länsirannikolta, Raumalta löytyy myös säilynyt kanta. Pikkuapolloa on siirtoistutettu menestyksekkäästi mm. Porvooseen sen entisille alueilleen.

Vaikka pikkuapollo ei olekaan yhtä komea kuin suurempi veljensä isoapollo (Parnassius apollo) niin tarkemmin katsottuna se on sittenkin kaunis perhonen läpikuultavine siivenkärkineen. Poissa ovat apollon punarenkaiset täplät, mutta etusiipien kaksi mustaa täplää varmistavat, ettei lajia voi sekoittaa edes jokseenkin samankaltaiseen pihlajaperhoseen (Aporia crataegi). Naaraalla on lisäksi takasiivissä täplämäistä kehnää. Huomasin myös, että koiraan karvainen takaruumis on selvästi erinäköinen kuin naaraan, jonka paljaammassa takaruumiissa näkyvät helposti keltaiset yksityiskohdat. Erityisen selväksi eron tekee paritellun naaraan takaruumiin kärjen alapuolelle muodostuva munintapussi, eli sphragis. Tämä on apollolajeille tyypillinen piirre, joka kenties estää naaraan uudelleenparittelun. Pikkuapollo lentää kesäkuun ja isoapollo jatkaa heinäkuun.

Tarkkaan katsottuna pikkuapollon lento muistuttaa toisinaan isoapolloa liitelyineen, vaikka kokoa ei ole yhtä paljon. Pikkuapollo monesti kuitenkin pyörii samalla niityllä ja laskeutuu silloin tällöin kukille. Usein se pudottautuu melkein kömpelön oloisesti syvään heinikkoon, jolloin puhtaan kuvan saaminen on yllättävän vaikeaa.

Koiras. 6/2021 Viro

Naaras. 6/2021 Viro

Parittelu. Naaras yllä. 6/2021 Viro

Pikkuapollot biotoopissaan parittelun jälkeen.Naaras etualalla. 6/2021 Viro

Koiras. 6/2021 Viro

Koiras. 6/2017 Somero

Naaras. 6/2014 Somero

Naaras. Huomaa sphragis. 6/2016 Somero

Koiras. 6/2016 Somero

Koiras yrittää kosia jo paritellutta naarasta. 6/2014 Somero

Jo paritelleen naaraan sphragis näkyy selvästi. 6/2014 Somero

Koiras. 6/2014 Somero

Koiras. 6/2017 Somero

Häntälän notkot 2017

Häntälän notkojen perinnemaisemaa 2014.

Pikkuapollon biotooppia Virossa.

17.9.2013

Isoapollo - Parnassius apollo

Apollo

6/2018 Uusimaa

Koko: 62-95 mm

Jos puhutaan komeista ja suurista perhosista, niin sitten on paikallaan puhua apollosta, koska se on maamme suurin päiväperhonen. Viralliselta nimeltään isoapollo on vaikuttava näky, sillä sen siipien kärkiväli voi olla lähes kymmenen senttiä. Isoapollo on rauhoitettu ja on meillä erittäin uhanalainen, eikä tilanne ole paljon parempi muuallakaan Euroopassa. Etelä-Suomen kannat ovat lajin pohjoisimmat esiintymät koko maailmassa, ja ilokseni huomasin, että paikkakunnalta, josta olen kotoisin, löytyy vielä tätä harvinaisuutta. Etelämpänä Euroopassa apollo on vuoristolaji.

Kun ensimmäisen kerran kävin oletetulla esiintymispaikalla kesän 2012 heinäkuun alussa, kaikki oli varsin hiljaista. Tähyilin ymärilleni etsien. Päivä oli lämmin ja täytin vatsaani herkullisilla ja runsailla metsämansikoilla kun ei erityistä kuvattavaakaan näkynyt. Lopuksi päätin vielä kiertää pienellä kalliolla ennenkuin luovuttaisin. Kohta sanoin itsekseni ääneen, että eihän täällä mitään apolloja ole...
Noista sanoista meni ehkä noin kymmenen sekuntia, kun metsänreunasta liiteli esiin suurin koskaan näkemäni perhonen. Siinä se apollo on! Kylmänväreet kihelmöivät selkäpiitä pitkin ainakin puoli minuuttia kun katselin ihaillen tuota uljasta perhosta, joka näytti minusta kuin pieneltä linnulta. Olin nimittäin viettänyt koko kesäkuun kuvaamalla suhteellisen pieniä lajeja, kuten sinisiipiä, ja kokoero niihin nähden oli valtava. Nyt tiesin missä kuvaisin koko heinäkuun, ja elokuun puoliväliin mennessä apollon lento olisikin jo ohi.

Apollo lentää vahvasti ympäri laajaa aluetta, välillä liidellen. Huomasin pian, että helpompihan perhosen onkin lentää kuin minun juosta perässä... Mutta jos onnistut näkemään sen auringon mennessä pilveen, niin silloin se hyytyy paikoilleen eikä lähde lentoon ennenkuin taas paistaa. Myöskin toisinaan apollot ruokailevat niin antaumuksella, että voit vapaasti kuvata niitä, ja sinä lähdet paikalta ennen apolloa. Mutta muista, että rauhoitettujen perhosten minkäänlainen häiritseminen on kiellettyä.