Mansikkakirjosiipi - Pyrgus malvae

Grizzled Skipper

6/2021 Viro

 Koko: 20-26 mm

Mansikkakirjosiipi on niin pieni, että se jää helposti huomaamatta - ja vaikka sen sattuisi näkemään, niin pian se jo häviää silmistä taas. Tarkkaavainen voi kuitenkin kohta huomata sen lepäilevän ahomansikan kukalla. Laji on selvästi yleisin maamme neljästä kirjosiivestä, joista se on myös pienin. Sen voi löytää jo toukokuun alusta aina kesäkuun lopulle kuivalta niityltä, mutta yhtä hyvin myös metsänreunan kallioalueelta tai jopa rämeeltä. Laji esiintyy jokseenkin harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka.
Mansikkakirjosiipiä oli tullut tavattua vain muutama yksilö vuodessa, joskus ei sitäkään, kunnes kesällä 2021 tapasin niitä ennennäkemättömän paljon. Silloin eteeni osui myös harvinainen muoto taras, jolla etusiiven valkoiset täplät ovat liittyneet yhtenäisiksi viiruiksi. 

Mansikkakirjosiipi on koko Euroopassa laajimmalle levinnein kirjosiipi. Iberian niemimaalla, Etelä-Ranskassa ja Italiassa sen korvaa kuitenkin identtinen valekirjosiipi (P. malvoides), joka lentää kahdessa polvessa toisin kuin malvae, joka tekee vain kevätpolven.

6/2022 Tohmajärvi

6/2022 Tohmajärvi

6/2022 Tohmajärvi

6/2022 Tohmajärvi

6/2022 Tohmajärvi

6/2022 Tohmajärvi

5/2020 Lohja

7/2022 Bulgaria

6/2015 Kuopio

6/2012 Lohja

5/2016 Lohja

6/2021 Viro

6/2021 Viro

6/2021 Viro

Parittelu, naaras vasemmalla. 5/2021 Kuopio

6/2021 Viro

6/2021 Viro

6/2020 Lohja

5/2016 Lohja

6/2014 Lohja

6/2014 Lohja

6/2015 Kuopio

Pyrgus malvae f. taras

Muoto taras. 5/2021 Kuopio

Muoto taras. 5/2021 Kuopio

P. malvoides f. taras. 7/2023 Savoie, Ranska

Mansikkakirjosiiven biotooppia Lohjalla.

Mansikkakirjosiiven biotooppia Lohjalla.

Mansikkakirjosiiven biotooppia Kuopiossa.

Mansikkakirjosiiven biotooppia Virossa.