Butterfly Photography: Haapaperhonen

Poplar Admiral

Koiras. 7/2017 Kuopio

Koko: 69-90 mm

Haapaperhonen on todella komea ja kookas perhonen. Se on jokseenkin harvinainen ja löytyy varmemmin Kaakkois- ja Itä-Suomesta. Perhonen elää haapaa kasvavissa metsiköissä ja parhaiten koiraita voi tavata haapojen läheisyydessä metsätien pinnalla mineraaleja imemässä. Haapaperhonen ei niinkään vieraile kukilla, vaan sitä kiinnostaa enempi ulosteet ym. raadot. Siksi sen voi monesti kohdata yllättäen etsimättäkin kun perhonen tuleekin itse ihmisen luokse, vaikkapa hikisten sukkien houkuttelemana!
Haapaperhosen lentoaika on yllättävän lyhyt, ja siksi ajoitus on tärkeää jos sen mieli nähdä. Olen joinain vuosina vieraillut turhaan sen esiinymispaikoilla, kun taas toisina vuosina tien pinnalta löytyy heti haapaperhonen jos toinenkin. Lentoaika osuu koirailla vuodesta riippuen jonnekin kesä- heinäkuun taitteen tienoolle. Naaraat ilmaantuvat selvästi myöhemmin heinäkuun puolella, enkä ole sellaista vielä onnistunut näkemään.

Haapaperhosen pienempi sukulainen, kuusamaperhonen (L. camilla), on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas. Molemmilla on siipien alapuolella kauniin oranssi väri. Päältäpäin haapaperhosen saattaa sekoittaa vastaavissa ympäristöissä viihtyviin, myöskin suurikokoisiin häiveperhosiin. Haapaperhonen ei kuitenkaan häivähdä sinistä hohdetta.

Kohtasin haapaperhosen odottamatta eräällä perhosretkellä, jolloin kiikarissa oli aivan toinen laji. Ajoin hiekkatietä pitkin ja olin juuri saapumassa paikalle, johon olin aikeissa jättää auton. Kun parkkipaikalta lähti lentoon suuri ja tumma perhonen, tiesin heti mistä lajista on kyse. Onneksi kamera oli takapenkillä valmiudessa. Pysäköin auton pikavauhtia ja säntäsin perhosen perään. Muutaman kerran se pysähtyi vielä vähän kostealle hiekkatielle ja kerkisin nappaamaan muutamat kuvat tuoreesta koiraasta.
Upeata oranssia siipien alapintaa pääsin kuvaamaan vasta seuraavana vuonna paikalla, jolla olin ennenkin perhosta etsinyt, mutta silloin turhaan. Nyt lajilla tuntui olevan hyvä vuosi. Kun olin saanut muistikortille riittävästi kuvia yhdestä koiraasta, lähdin ajamaan kotia kohti. Seuraavan mutkan takana parin sadan metrin päässä parveili jo kolmekin koirasta.

Kesäkuussa 2024 olin Balkanilla, ja toiveena oli nähdä sielläpäin esiintyvä upea koiraan tumma muoto tremulae. Yksi sellainen antautuikin kameran eteen, kun se ei voinut vastustaa houkuttelevaa ulostetta muutaman ratamoverkkoperhosen sekä herukkaperhosen kanssa. Tuo yksilö oli hieman kulunut, ja yritimme muutaman päivän päästä löytää lähistöltä tuoreempia koiraita. Eräs metsätie vilisi röykkiöittäin perhosia. Eri verkkoperhosia oli tusinoittain lätäköimässä, tien vierusniityillä runsaasti nokiperhosia, jokunen tuore unkarinliiturikin leijaili toisinaan tien poikki. Lopulta vastaan lensi uskomattoman komea mustanpuhuva tremulae. Se pysähtyi kaverin jalkojen juureen, mutta vain muutamaksi sekunniksi. Sain siitä vain unohtumattoman muistikuvan, vaikka reagoin kameran kanssa tapreen tullessa hyvinkin nopeasti. Perhonen lensi tiehensä. Näimme toisenkin ohilennon - liekö sama yksilö vai ei - mutta sen pidemmälle ei onni kantanut.