Butterfly Photography: Alppikylmänperhonen

Alpine Grayling

7/2023 Savoie, Ranska (2500m)

Koko: 43-53 mm

Alppikylmänperhonen on paikallinen ja vähälukuinen Alppien endeeminen laji. Se viihtyy korkeilla paikoilla niittyjen kivisillä rinteillä, jossa sitä ei oikein voi sekoittaa mihinkään toiseen lajiin. Kun se istahtaa lepäämään kivelle, niin siivet saattavat olla osittain auki sekunnin verran, jolloin kuvaa ei kerkiä ottamaan. Tämän jälkeen se pitää ne visusti supussa. Alppikylmänperhosella on kaksivuotinen kehityskaari, kuten muillakin Oeneis-suvun lajeilla. Tästä syystä Alpeilla on havaittavissa tiettyä vuorovuotisuutta sen esiintymisessä. Kirjatiedon mukaan Ranskassa se lentää pääosin parillisina vuosina, kun taas Sveitsin ja Italian puolella sen voi tavata parittomina vuosina. Oma kokemukseni oli kuitenkin juuri päinvastainen! Ainakin Ranskan Vanoisesta laji löytyi parittomana vuonna ja Italian Aostalaaksossa tapasin sitä heti seuraavana vuonna runsaasti. Kuitenkin eräällä esiintymällä Ranskassa en nähnyt yhtään parittomana vuonna.

Alppikylmänperhonen oli toisen alppireissuni yksi mieluisimmista löydöksistä. Ensinnäkin, pidän ruskehtavista ja monien mielestä vaatimattoman näköisistä heinäperhosista, ja etenkin tällaisista harvinaisemmista lajeista. Toiseksi, glacialis täydentää sarjan neljäntenä ja viimeisenä Oeneis-suvun lajina koko Euroopassa. Se on siis sara-, paljakka- ja rämekylmänperhosen lisäksi ainoa kylmänperhonen, joka ei löydy Suomesta. Upeita perhosia kaikki!

Kesän 2023 alppiretkelleni oli suunnitteluvaiheessa monia eri vaihtoehtoja. Päädyin jättämään Italian Aostan pois ohjelmasta ja keskityin pelkästään Ranskan puolelle. Harmittelin, että mahdollisuus glacialiksen kuvaamiseen jäi sen takia pois. Suuntasin heinäkuun alussa ensimmäisenä Vanoisen kansallispuistoon. Kausi oli selvästi hieman myöhässä. Eräällä korkeiden lajien paikalla ei vielä ollut lentoa ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Yhtäkkiä jaloista lehahti nopeasti suuri vaalea perhonen. Ensimmäisenä mielessä välähti kulunut ohdakeperhonen, samaa kokoa. Mutta hetimmiten tajusin, että kyseessä ei ole mikään muu kuin alppikylmänperhonen. Mutta eihän sen pitänyt lentää tänä vuonna! Siinä nyt yksi kuitenkin oli.
Yritin jahdata sitä kuvia varten sen juoksuttaessa minua koko ajan pienen kukkulan ympärillä ylös ja alas. Kunto meinasi loppua, ja kuviakin tuli vain muutama huono. Mutta mahtava elämäpinna joka tapauksessa. Jotakin iloa myöhäisestä kaudesta - glacialis on nimittäin alkukauden laji.

Jatkoin alppikiertuetta vähän etelämmäksi. Eräällä tunnetulla glacialis-paikalla ei tosiaan odotettavasti näkynyt niitä yhtään. Jotain perää siinä vuorovuotisuudessa kuitenkin on. Vajaa kaksi viikkoa myöhemmin palasin matkan lopuksi vielä Vanoiseen. Mielessä pyöri toiveikas ajatus, että eivät ne glacialikset varmaan vielä kokonaan ohi voi olla - jospa niitä vielä näkyisi ja saisi paremmin kuviin. Ja todellakin, löysin useita, joista jotkut olivat varsin nätissä kunnossa.