Butterfly Photography: Orvokkiverkkoperhonen

Orvokkiverkkoperhonen - Euphydryas cynthia

Koiras. 7/2023 Alpes-Maritimes, Ranska

Orvokkiverkkoperhonen viehättää ainakin minun silmääni tavattomasti. Erityisesti koiraan valkeat ja mustat verkkokuviot oranssein ripauksin maustettuna ovat mitä upeimmat ja tuovat mieleen pohjolan suosikkini, maagisen lapinverkkoperhosen (E. iduna). Jos mahdollista, niin cynthia on vieläkin hienompi perhonen. Tällä lajilla naarailta tosin puuttuu valkoinen väri, ja kokonaan oransseina ne muistuttavat enempi muita verkkoperhosia. Idunasta poiketen cynthialla on myöskin yleensä mustat täplät takasiiven oranssissa rivistössä molemmin puolin. Ne voivat tosin olla hyvin heikot tai jopa puuttua. Sekoittamisen vaaraa ei luonnossa tietenkään ole lajien maantieteellisistä etäisyyksistä johtuen.

Orvokkiverkkoperhonen on Euroopassa kotoperäinen vuoristolaji, jonka pääesiintymisalue on Alpeilla. Myös Bulgarian korkeimmilla vuorilla sitä tavataan. Se aloittaa yleensä lentonsa varhain kaudesta, mutta myöhäisinä vuosina sitä voi tavata vielä elokuussakin.

Tämä Alppien ikoninen ja harvalukuinen laji oli toivelistallani hyvin korkealla. Kesällä 2022 epäonnistuin sen löytämisessä kaksi kertaa. Bulgarian Pirin-vuoristossa se ei ollut vielä aloittanut heinäkuun alussa vierailuni aikaan. Ja sitten taas Ranskassa heinä-elokuun taitteessa sitä oli enää turha toivoa löytävänsä, sillä kausi oli siellä ollut poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Monet alppilajit olivat auttamattomasti ohitse kauden ollessa useita viikkoja edellä. Kaiken tämän tähden cynthia kipusi kesän 2023 alppireissun tavoitelajiksi numero yksi.

Rohkaisevaa oli huomata, että kausi oli tällä kertaa pikemminkin jäljessä. Varhain aloittavana lajina sitä pitäisi nyt löytyä. Paineet kuitenkin kasvoivat päivä päivältä, kun vierailin oletetuilla cynthia-paikoilla noin kahden ja puolen kilometrin korkeuksilla kerta toisensa perään nollatuloksin. Tiesin, että idämpää Alpeilta lajia oli löydetty jo toista viikkoa aiemmin...
Lopulta olimme siirtyneet jo etelään Merialpeille saakka ilman ainuttakaan havaintoa. Ja juuri silloin kun usko alkoi jo olla koetuksella, vaimo näki lopultakin yhden cynthian eräällä alppiniityllä kävellessämme. Se oli komea koiras ja ihan hyväkuntoinen! Viikko sitä oli etsitty turhaan, mutta nyt tuli pari kuvaakin. Mikä ilo ja helpotuksen huokaus!

Mutta riemu ei loppunut siihen. Jatkoin tienoon tutkimista ja kävelin lähellä olevaan painanteeseen, jossa näytti olevan säpinää kukkien ympärillä. Siellähän oli yksi jos toinenkin koiras kisaamassa reviiristä. Ja oranssi naaraskin lähti sieltä heti lentoon. Nyt alkoi kameroiden sulkimet laulaa ja muistikorteille tulla täytettä!
Paikka osoittautui kunnon hotspotiksi. Koiraita oli varmaankin toistakymmentä, joista monet tosin melko kuluneita. Naaraitakin näin lopulta useita. Onneksi perhosten joukossa oli jokunen erittäin nättikin yksilö. Palasin vielä varhain seuraavana aamuna täydentämään kuvia, sillä perhoset, vaikkakin poseerasivat mukavan leveästi, eivät siipien alapintaa auringonpaisteessa esitelleet. Minulle jäi noin puoli tuntia aikaa löytää yölevolla oleva orvokkiverkkoperhonen ennen kuin aurinko tuli vuoren takaa esiin. Löysin kaksi koirasta.
Loppujen lopuksi tästä unelmien täyttymyksen lajista tuli koko reissun runsain kuvasaalis. Kehitettyjä kuvia jäi talteen yli 200. Erityisesti koiraiden siipien kuvioissa on runsaasti yksilöllistä vaihtelua, ja siksi esittelen tällä sivulla myös monia eri yksilöitä.