Butterfly Photography: Samettinokiperhonen

Sooty Ringlet

Naaras. 7/2025 Aostalaakso, Italia

Koko: 40-45 mm

Samettinokiperhonen on todella musta kuin noki. Perhonen elää kotoperäisenä Alpeilla ja Keski-Italiassa ja sitä tavataan hyvin paikallisesti, yleensä hyvin korkealla - kahdessa ja kolmessakin kilometrissä. Sen elinympäristöt ovat usein todella karuja kivirakkaisia rinteitä, joissa perhosen seuraaminen on lähes mahdotonta, eikä yhtään turvallista. Arat samettinokiperhoset vielä tapaavat lennellä juuri jyrkkien kohtien lähettyvillä, joten kuvaamiseen tarvitaan kosolti onnea.

Ajelimme kohti Mercantourin kansallispuistoa Ranskan Alppien hulppeissa maisemissa. Mutkainen vuoritie nousi aivan Euroopan katolle. Pysäytin auton erään rinteen viereen ja kohta huomasin siinä harvakseltaan lentävän pikimustia perhosia. Tiesin, että pluto pitäisi olla mahdollinen sillä seudulla. Alempana rinteessä näkyi pari vuorisinisiipeä ja yksi vuorisinappiperhonen vilahti - ihan hyviä lajeja, mutta ei mikään perhoskeidas kuitenkaan sillä korkeudella enää.

Ajattelimme vaimon kanssa tehdä kunnon maisemakierroksen ja kiivetä vielä pieni polku tienoon korkeimmalle kukkulalle. Laajakulma-makron jätin autoon, ja mukaan tuli ensisijaisesti maisemaobjektiivi. Varmuuden vuoksi perhosmakro toisessa rungossa olalle roikkumaan, vaikka arvelin, ettei siinä ylhäällä mitään lennä, ainakaan kameran eteen.
Toisin kävi. Huomasin jo ylös kiivetessä, että kyllä siellä nokiperhosia oli. Perään ei voinut lähteä, sillä jaloista lähtisi heti vyörymään kiviä allakulkevalle tielle. Sitäpaitsi mahdollisuudet olivat suuret sille, että itsekin vyöryisi mukana!
Maisemia ihailtuamme päätimme lähteä alaspäin, mutta silloin yksi nokiperhonen lenteli siinä lähellä. Se vieläpä pysähteli usein, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä lämpimästi. Ilmakin oli hämmästyttävän tyyni siinä lähes kolmessa kilometrissä.
Pääsin riittävän lähelle perhosta useaan otteeseen, ja kyllä se pluto oli! Sitten se päätti rauhoittua oikein kunnolla. Siinä se istuskeli aivan rauhassa erittäin upeassa ja vaikuttavan karussa alppimaisemassa - ja se laajakulma-makro oli autossa... nyt jos koskaan sitä olisi tarvinnut! Kännykällä sitten yritystä perhonen-maisemassa-kuvaan. Välttävä siitä tuli.

Kaksi vuotta myöhemmin olin etsimässä toista korkean paikan erebiaa, silkkinokiperhosta, Italian Aostalaaksossa. Kun muut perhoslajit olivat jo jonkin aikaa sitten hävinneet kivutessamme karuja rinteitä ylöspäin, niin siinä 2700 metrin kohdalla eteen lensi yllättäen nokiperhonen. Tuo hämmästyttävän vaaleanruskea yksilö osoittautui samettinokiperhosen naaraaksi. Paikalla lensi muitakin plutoja, mutta kuvaaminen oli jälleen varsin hankalaa.