Butterfly Photography: Alppituulisinisiipi

Alpine Zephyr Blue

Koiras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Koko: 28-34 mm

Ennen venäjäntuulisinisiiven (K. pylaon) alalajina tunnettu alppituulisinisiipi on neljän hyvin samanlaisen lajin kotoperäinen alppiversio. Myös se muistuttaa tavallista kangas- tai ketosinisiipeä, mutta on niitä selvästi suurempi. Muiden tuulisinisiipien tapaan silläkään ei ole sinisenhohtoisia suomuja takasiiven alapinnalla ulkoreunan mustissa täplissä. Alppituulisinisiipi on harvinainen ja silmälläpidettävä laji, joka esiintyy vain pienellä alueella Länsi-Alpeilla, lähinnä Etelä-Sveitsissä ja vähäisesti myös Italian ja Ranskan puolella.

Vieraillessani Italian Aostalaaksossa kesällä 2024 oli trappi tietenkin toivelistalla. Sen lento alkaa normaalisti selvästi kesäkuun puolella. Mutta nyt kausi oli poikkeuksellisen myöhäinen, joten toivo lajin näkemisestä ei ollut vielä täysin turhaa heinäkuun puolivälissä. Yksi paha ongelma kylläkin oli. Nimittäin lajin parhaat esiintymisalueet Gogne-laaksossa olivat tavoittamattomissa sinne menevän tien luisuttua jokeen pahojen rankkasateiden aiheuttamien tulvien vuoksi. Kävin jopa autolla kääntymässä vähän pidemmällä, kuin suljettua tietä olisi edes saanut ajaa. Kuorma-autot veivät jatkuvasti maata ja rakennusainetta tien korjaamiseksi, jotta laaksoon saataisiin jälleen maayhteys. Tien valmistuminen ei kuitenkaan ollut luvassa vierailuni aikaan, ja näin omin silmin, kuinka pitkät pätkät tiestä olivat todellakin täysin poikki ja tilalla vain ammottavaa tyhjyyttä. Trappi oli kaivettava esiin jostain muualta, joka oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty...

Onnekseni minulla oli paikalliskontakti erääseen biologiin, joka teki perhostutkimusta Aostalaaksossa. Hän vinkkasi muutaman tarkkaan varjellun täsmäpaikan alppituulisinisiivelle. Mutta silti kävin kaksi kertaa vetämässä vesiperän. Vasta toisella yrittämällä pääsin jälkimmäisellä paikalla oikealle apajalle. Siellä oli eräs hyvin jyrkkä rinne, johon saavuttiin pientä polkua pitkin vain vähän ennen kuin aurinko alkoi jo painua vuoren taakse. Iltapäivän tunnit olivat menneet väärällä paikalla etsimiseen, vaikka oli sieltäkin onneksi löytynyt varsin mieluisaa kuvattavaa. Mutta tämän paikan varmisti oikeaksi heti polunvarteen istuutunut sinisiipi, jonka uskalsin luottavaisella varmuudella määrittää pikimmiten trapiksi! Pari hassua kuvaa tuo koiras vain antoi, jonka jälkeen se ampaisi lentoon rinnettä pitkin. Seuraamiseen olisin varmasti tarvinnut siivet minäkin...
Rohkaistuin kuitenkin kiipeilemään sitä turhan jyrkkää rinneniittyä hieman ylöspäin, koska näytti siltä, että siellä ylempänä jotakin säpinää oli. Ja olihan siellä lopulta jokunen naaras, joista yksi jopa lepäsi heinikossa jonkin aikaa. Rinnettä kiivetessä myös silmiini osui maassa maannut kuollut trappi-koiras. Sen takasiivessä oli punainen lajiseurannan tussimerkintä - varmaankin juuri sen kaverini tekemä, jolta paikkatiedon olin saanut.
Lajin lento oli selvästi loppusuoralla, eikä kuvasaaliissa ollut mitään taidekilpailun voitto-otoksia. Mutta olihan sekin juhlan paikka, että näin kova laji lopulta löytyi. Sitäpaitsi se oli jo kauden toinen uusi tuulisinisiipi balkanintuulisinisiiven lisäksi!