Butterfly Photography: Niittyverkkoperhonen

Assmann's Fritillary

7/2024 Aostalaakso, Italia

Koko: 30-36 mm

Niittyverkkoperhosen kuvaaminen oli jo pitkään ollut suoranainen haaveeni, koska kyseessä on lähilaji. Tosin Ruotsissa, missä se on äärimmäisen uhanalaisena sinnitellyt jollain tarkkaan varjellulla paikalla, ei havaintoja ole enää saatu viime vuosina. Onko laji jo hävinnyt länsinaapuristamme? Liettuan eteläosassa niittyverkkoperhosta tavattaneen. Lajin vahvemmat kannat ovat Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta sen status on koko manterella silmälläpidettävä.

Niittyverkkoperhonen muistuttaa yleistä ratamoverkkoperhosta (M. athalia), ja tämä onkin monien Melitaea-sukuisten lajien ongelma - niitä on välillä hankala erottaa toisistaan. Se on kuitenkin hieman tummempi ja pienempi kuin athalia. Mutta erityisesti sen erottaminen tädykeverkkoperhosesta (M. aurelia) voi olla melkein mahdotonta, joten oikeaan määrittämiseen tarvitaan ehdottomasti tietoa kyseisten lajien esiintymisalueista.

Tapasin hyvän perhostelukaverini Italian Aostalaaksossa kesällä 2024, ja käytimme yhden päivän etsiäksemme yhdessä harvinaisia perhosia. Huippuharvinainen italiansinisiipi (P. humedasae) tuli kuvattua jo heti ensimmäisenä aamulla, joten päätimme iltapäivällä lähteä etsimään vielä harvinaista alppituulisinisiipeä (K. trappi). Eksyimme eräälle hyvin reheväpohjaiselle niitylle, joka oli kyllä väärää biotooppia etsimällemme lajille. Mutta paikalla oli muutakin kiinnostavaa. Isokirjosiipiä ja apolloja vilahteli, välillä komean kokoinen muurahaissinisiiven naaras. Sinisistä katkeronkukista päättelin, että kohta paikalla aloittaa katkerosinisiipikin (P. alcon), vaikka nyt myöhäinen kausi tosin oli vähän liian alussa sille.

Sitten huomioni kiinnittyi täysin pakasta vedettyyn verkkoperhoseen, joka vaikutti kokonsa ja tummuutensa puolesta mielenkiintoiselta. Tiesin, että niittyverkkoperhosella on joitain paikallisia kantoja Pohjois-Italiassa ja nimenomaan Aostalaaksossa, joten innostuin ihan tosissani. Onneksi perhonen antoi kuvata oikein mallikkaasti. Takasiiven alapinnan alakulmassa olevan kolmion poikkikulkeva viiru ja kaikki täsmäsivät britomartikseen. Tulipa kuvattua viimeinenkin puuttuva lähilaji! Niittyverkkosen myötä olen siis kuvannut kaikki pohjolan ja Baltian päiväperhoslajit lukuunottamatta kerran Suomesta tavattua arosinappiperhosta. Joten kylläpä oli makea elämäpinna!