Butterfly Photography: Espanjankirjoapollo

Spanish Festoon

5/2025 Vaucluse, Ranska

Olin pitkään unelmoinut upeiden kirjoapollojen kuvaamisesta. Zerynthia-suvun edustajiin pääsin tutustumaan ensikerran keväällä 2023 Kyproksella, jossa lentää saarivaltion oma muoto idänkirjoapollosta (Z. cerisy ssp. cypria). Mutta mantereen puolella tavataan Euroopassa myös kaksi (kolme) varsin koreaa suvun edustajaa. Ne kaikki ovat varhaisia kevätlajeja, jonka vuoksi niitä on turha odottaa näkevänsä enää kesän reissuilla.

Minulle tarjoutui yllättävä mahdollisuus tehdä kevätretki huhti- toukokuun taitteessa Etelä-Ranskaan, missä on mahdollista tavata sekä kirjoapollo (Z. polyxena) että espanjankirjoapollo, jonka levinneisyys suuntautuu Iberian niemimaalle.
Reissuni parin ensimmäisen päivän aikana tarkistin muutaman paikan, missä polyxenan pitäisi esiintyä, mutta hiljaista oli. Jatkoin matkaani enempi sisämaan suuntaan ja tein pysähdyksen hieman vuoristoisemmalla alueella. Edellisenä iltana ja yönä oli satanut rankasti, ja ehkä siksi aamun vielä lämmetessä ei perhosten lentoa sanottavammin ollut kulkiessani polkua pitkin kanjonin pohjalla.

Saavuin eräälle niitylle, jossa ruoho oli vielä märkää. Paikka näytti kauan sitten hylätyltä pihapiiriltä. Kohta havaitsin puiden lomasta lentävän harmaanvalkean perhosen, jonka olemus, koko ja lentotapa tuntui vieraalta. Säntäsin perään ja samassa se pysähtyi. Silloin paljastui sen vaaleankellertävällä pohjalla olevat mustat kuviot upeilla kirkkaanpunaisilla korostuksilla varustettuna — espanjankirjoapollo! Vaikka tieteellinen nimi on rumina, niin rumina niitä ei todellakaan voi pitää.
Kyseinen yksilö antoi pari hyvää poseerausta ennen kuin se päätti lentää ulottumattomiin. Jatkoin pihapiirin haravoimista, ja melko pian ruohikon seasta räpisteli esiin toinenkin yksilö. Sekin oli siihen aikaan aamusta vielä helposti kuvattavissa. Vaikka ensin ajattelin, että helpostihan näitä löytyy, niin enempää en onnistunut näkemään.

Seuranneen viikon aikana näin vain yhden ruminan pikaisesti eräällä toisella paikalla. Mutta koska en ollut vielä saanut tarpeeksi kuvia, varsinkaan siipien alapinnasta, niin päätin viikon kuluttua palata vielä ensimmäiselle löytöpaikalle. Nyt haravoin samaa pihapiiriä useampaan otteeseen yhteensä tuntikausia, mutta turhaan. Ruminasta ei vilaustakaan...
Lopuksi päätin seurata yhtä pientä polkua, joka lähistöltä nousi hieman ylemmäksi rinnettä pitkin. Sitä ei tarvinnut kauan kulkea, kun yhdellä paikalla näkyi useampi espanjankirjoapollo. Siinähän se oikea biotooppi ja varsinainen hotspotti olikin! Pilvisyys auttoi parin yksilön kuvaamisessa kummasti, mutta iltapäivän ollessa pitkällä, nekin lopulta hävisivät kasvuston sekaan eivätkä enää tulleet esiin. Mutta kevätretki Etelä-Ranskassa oli ollut ikimuistoinen, ja kauan unelmana olleet päätavoitteet, molemmat zerynthia-lajit, olivat löytyneet.