Rätzer's Ringlet
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
Koko: 36-40 mm
Kesä 2025 osoittautui minulle todelliseksi nokiperhosten kaudeksi. Edellisen kesän alppireissulta oli viivästyneen kauden vuoksi jäänyt kaikki erebia-tavoitteet täyttymättä. Mutta ehkä hyvää kannatti odottaa, sillä nyt muiden tavoitteiden lisäksi sain kuvata sellaisiakin lajeja, joista en ollut aiemmin edes tosissani unelmoinut. Euroopan harvinaisimmaksi päiväperhoseksikin joskus kutsuttu simploninnokiperhonen on tietysti koko pakan kovin laji, ja siitä on nyt ilo pistää näytille muutama kuva.
Olin suunnitellut matkan Pohjois-Italian Alpeille alkaen heinäkuun toisella viikolla. Vuorossa oli uusintareissu perhosrikkaaseen Aostalaaksoon, mutta olin ajatellut vierailla uusillakin seuduilla. Niinpä kun tietooni tuli, että Alpe Deverossa järjestettäisiin perhos-workshop juuri sinä viikonloppuna, kun oli ajatellut vierailla siellä, niin en voinut kieltäytyä mahdollisuudesta. Perhosista vähemmän kiinnostunut vaimokin pääsi mukaan symbolista korvausta vastaan. Workshopin lajilista oli varsin houkutteleva ja vetäjinä pitkän linjan simploninnokiperhosen tutkimukseen erikoistuneet johtavat ekspertit.
Christi onkin lajina sellainen, jota tuskin olisi onnistunut edes näkemään ilman asiantuntijoiden apua. Laji ja sen käyttäytyminen on mielenkiintoinen jäänne jääkauden jälkimainingeista, jolloin se erikoistui asuttamaan jäätiköitä reunustavia jyrkkiä kalliorinteitä. Sellaisissa habitaateissa se elää vielä tänäkin päivänä, vaikka jäätiköt ovat aikapäiviä sitten sulaneet - siis lähes pystysuorilla vuorenrinteillä, joilla sen koko elinkierto tapahtuu. Perhoset laskeutuvat elinympäristöstään alas äärimmäisen harvoin tai tuskin lainkaan. Lajin ekologiasta ei olla tiedettykään juuri mitään ennen kuin oppaanamme toimivat tutkijat kehittivät menetelmän, jossa he laskeutuvat köysien varassa havainnoimaan perhosia niiden muuten luoksepääsemättömässä habitaatissa.
Alppien kotoperäinen simploninnokiperhonen rajoittuu siis nimensä mukaisesti juuri Sveitsin Simplon-solaan ja sen lähiseen Italian puolen vuoristoon. Esiintymät ovat erittäin paikallisia. Laji lentää lyhyen aikaa heinäkuun alkupuolella ja sen esiintymisessä on havaittu vuorovuotisuutta.
Simploninnokiperhosen erottaa sitä muistuttavasta vuorinokiperhosesta (E. epiphron) siitä, että christin etusiipien oranssilla vyöllä on yleensä 3-4 (tai enemmän) mustia pilkkuja mukaanlukien ylin oranssi suoniväli, kun taas epiphronilla ylimmässä välissä ei ole täplää.
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| 7/2025 Alpe Devero, Italia |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
 |
| Christin biotooppia Pohjois-Italiassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti