Butterfly Photography: Kirjosomersilmä

Hermit

Koiras. 8/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 42-68 mm

Melko suuri heinäperhosiin kuuluva kirjosomersilmä luokitellaan silmälläpidettäväksi, mutta ei sentään ole mikään harvinaisuus Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ruskealla pohjalla on suuret valkeat vyöt siipien yläpinnalla, tosin perhonen lepää enimmäkseen siivet kiinni. Naaraan alapinta tarjoaa erinomaisen suojavärin kun taas koiraalla on vaaleaa kuviointia.

Kesän 2022 perhosretket lähestyivät loppuaan. Juhannuksen jälkeen Balkanilta oli löytynyt aimo kasa uusia lajeja, ja loppukesän ranskanreissulle sain viimein järjestymään pienen alppikierroksen, jolta niinikään löytyi monia tavoitelajeja. Sen jälkeen reilu viikko Välimerellä rentoutuen ja elokuun puoliväli alkoi olla käsillä. Kesähän oli ollut Ranskassa harvinaisen kuuma, joten kausi oli hurjasti edellä.
Etelästä piti kuitenkin ajella vielä takaisin Geneven kupeeseen, ja matkalle suunnittelin yhden pysähdyksen, josta oli määrä löytää yksi uusi myöhäiskauden laji - elonokiperhonen (E. neoridas). Tiesin erään hyvän perhosalueen ja katselin satelliittikuvista sopivan biotoopin. Ajomatkalla sää ei luvannut hyvää. Pitkä kuivuuskausi näytti päättyvän päivää liian aikaisin ja taivas oli pilvessä. Pelipaikalle saavuttuamme söimme eväät ja pilvipeite näytti ohenevan. Lopulta aurinko tuli esiin kuin ihmeen kaupalla. Elonokiperhonen löytyi!

Olin antanut vaimolle kakkoskameran, jossa oli laajempaa optiikkaa nokalla. Ajattelin, että hänellä olisi sen kanssa vähemmän tylsää auton luona odotellessa, kun itse etsin perhosia vähän kauempana. Lopulta palasin autolle tyytyväisenä juuri saamaani vielä yhteen uuteen lajiin. Kaikkien aikojen ennätyskausi oli tulossa hienoon päätökseen!

Lähdimme ajamaan pohjoisemmaksi ja pian taivas meni taas pilveen. Loppumatkalla satoi ja kovaa! Seuraavana aamuna olin vielä sängyssä kun päätin selata kakkoskameran kuvia. Ja olisihan siellä ehkä pari vaimonkin ottamaa ruutua, joista minulla ei ollut mitään odotuksia. Hän tosin oli maininnut, että siinä auton luona lensi kaikenlaista kun aurinko tuli esiin.
Kuvia selatessa ja toisia poistellessa näyttöön pläjähti kuva, joka nyt on tässäkin blogissa. Sain kunnon shokin kun siinä komeili kukalla nätisti istuva perhonen, joka kaiketi oli sellainen laji, jota en itse ollut koskaan vielä nähnyt! Kiihdyksissä mongersin jotain itkunsekaista vaimon saavutuksesta surren samalla omaa surkeaa kohtaloani siitä, että hukkasin mahdollisuuteni kuvata vielä yksi uusi laji sille kaudelle.
Aivan aluksi luulin, että vaimo oli nyt kuvannut kauan tavoittelemani juovasomersilmän (H. fidia), mutta pian huomasin, että kyseessä olikin kirjosomersilmä. Olisihan tuo kelvannut minullekin... olisi todellakin!
Omat kirjosomersilmäni pääsin näkemään vasta kolme vuotta myöhemmin Espanjassa.