Butterfly Photography: Kalliosomersilmä

Rock Grayling - Hipparchia alcyone / hermione

7/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 56-66 mm

Joskus käy tuuri. Euroopassa silmälläpidettävä kalliosomersilmä ei ole mikään jokapaikan höylä, etenkään Ranskassa, jossa lajiin vahingossa törmäsin. Olin saanut vajaan viikon mittaisen ensimmäisen kunnon alppikierrokseni päätökseen. Lähdin Italian rajalla sijaitsevasta Isola 2000:n vuoristokylästä ajelemaan kohti Ranskan Rivieraa, jossa oli määrä rentoutua vielä loppuloma. Pidin kuitenkin silmät auki lasketellessani autolla alas vuoristotietä. Mercantourin kansallispuiston rajalla huomasin tien vieressä säpinää - suuria mustanpuhuvia perhosia. Äkkiä auto parkkiin!

Sää oli vielä aikalailla pilvessä muttei kovin paksussa onneksi. Lämpötila oli noussut selvästi sitä mukaa kun korkeutta oli tultu alas. Hikeä alkoi pukata otsalta pelkästään seisoessa - varmasti yli 30 astetta jo. Tien vierssä oli vähän hankalasti yksi syyssyrikkä, joka keräsi aktiviteettia pilvestä huolimatta. Etenkin heinäperhoset olivat hyvin edustettuina. Ruutuperhosten ja tummahäränsilmien lisäksi herkkuna näkyi joitain tähti- ja mustateräsilmiä, jotka olivat kylläkin melko arkoja.
Lähdin seuraamaan yhtä suurta ja tummaa perhosta pientä metsätietä ylöspäin. Kohta kävi ilmi, että se oli siniteräsilmä. Perhonen ei antautunut kuvattavaksi, mutta se johdatteli minut jonkin matkaa ylemmäs, josta avautui laajempi mutta ryteikköinen ja kivikkoinen alue. Siinä oli omituinen lammikkokin, joka oli naamioitunut jonkinlaiseen leväpeittoon niin, että melkein kävelin siihen. Paikalla oli nyt paljon siniteräsilmiä, josta kaipasinkin parempia kuvia.

Perhoset onneksi pysähtelivät lämpimällä pilvisäällä, vaikka niiden kuvaaminen ei siinä ympäristössä kovin helppoa ollutkaan. Yhtä siniteräsilmää jahdatessani nousin jonkin matkaa vyörykiviseen rinteeseen. Ja juuri silloin siitä jaloista lähti lentoon erilainen perhonen! Se pysähtyi kuitenkin aivan lähelle, jolloin näin sen nyt kunnolla. Kyseessä oli selvästi jokin Hipparchia-suvun laji. Mutta olin kyllä nähnyt isosomersilmiä (H. fagi) sekä erityisesti sveitsinsomersilmiä (H. genava) niin paljon, että tästä yksilöstä tuli heti erilainen tuntuma. Se oli vähän pienempi ja takasiiven alapinta oli jotenkin "puhtaamman" oloinen. Otin äkkiä kuvat talteen sillä ajatuksella, että nyt taisi napsahtaa vihdoinkin se alcyone, kalliosomersilmä!

Lajia on kutsuttu myös nimellä norjanheinäperhonen, sillä naapurimaastamme löytyy Oslon leveyspiireiltä populaatio. Kyseessä on siis Suomen lähilaji. Kalliosomersilmää näkee kutsuttavan myös tieteellisellä nimellä Hipparchia hermione. Se on erittäin samannäköinen kahden edellämainitun lähisukulaisensa kanssa (fagi & genava).
Pieni epäilys lajimäärityksestä jäi kuitenkin kalvamaan, kunnes kolme vuotta myöhemmin näin kalliosomersilmiä Espanjan Montes Universales -vuoristossa, jossa laji oli mitä runsain elokuun taitteessa.