Butterfly Photography: Lännenruutuperhonen

Western Marbled White

5/2025 Bouches-du-Rhône, Ranska

Koko: 46-56 mm

Lännenruutuperhonen on komeimpia ryhmänsä edustajia. Tyylikäs valkomusta kuviointi on tyypillinen kaikille ruutuperhosille, mutta occitanican siipien alapinta tarjoaa silmäniloa useimpia enemmän. Siellä siipisuonet ovat ruskeanoranssin reunustamat ja silmätäplissä on hienot värikorostukset. Laji on siis helppo erottaa sukulaisistaan, joista monet vielä lentävätkin myöhemmin kaudesta.

Lounaanruutuperhonen oli kauden 2025 ensimmäinen uusi laji kevätreissullani Etelä-Ranskaan. Löysin uunituoreen yksilön heti ensimmäisenä aamuna Marseillen kupeesta toukokuun taitteessa. Lento oli aivan alussa, yksilöitä ei siinä vielä paljoa, mutta värit hehkuivat kirkkaina. Ainoa ongelma vain oli siinä, että perhoset eivät suinkaan olleet järin innokkaita esittelemään kauneuttaan. Yritin melkein turhaan saada edes jonkinlaista vähän parempaa kuvaa niistä, mutta aina ne laskeutuivat jonnekin maahan tai piikkilehtisten pensaitten siimekseen, eivätkä edes silloin päästäneet kovin lähelle. Lievää turhautumista enempää en stressaillut vaan luotin siihen, että tulisin kyllä näkemään niitä enemmän tulevina päivinä.

Löysin toiselta paikalta niitä hurjasti lisää jo samana iltapäivänä. Tuolla matalakasvuisella joutomaalla näitä valkoisia perhosia vilisi näkökentässä tusinan verran yhtaikaa joka hetki. Perhosia oli vamasti satoja, ja myöhemmillä vierailuilla kenties oltiin jo nelinumeroisissa lukemissa. Mutta ei se kuvaaminen siinä silti ollut paljonkaan helpompaa, puhumattakaan siitä, että olisi niiden seasta onnistunut bongaamaan niinikään valkoisen lounaanmarmorisiiven. Yhden sellaisen kuitenkin onnistuin pikaisesti näkemään ennen kuin se taas sekoittui muiden valkeiden perhosten paljouteen. Ainoa kuva jäi surkeaksi.

Lounaanruutuperhosia oli Etelä-Ranskassa niin paljon, että ilman kuvasaalista ei toki tarvinnut jäädä. Ja reilu kuukausi myöhemmin näin niitä vähän pohjoisempana vielä lisääkin. Jotkut olivat kuluneita, mutta joukossa oli vielä hyväkuntoisia yksilöitä. Eräällä paikalla oli tarjolla kukkia ja ohdakkeita, joilla ne kävivät ruokailemassa, jolloin arkojen perhosten kuvaaminen oli huomattavasti helpompaa ja sain erinomaista täydennystä kevätretken kuviini.