Butterfly Photography: Venäjänruutuperhonen

Esper's Marbled White

7/2025 Montes Universales, Espanja

Koko: 50-60 mm

Venäjänruutuperhosta tavataan Euroopassa monin paikoin, joskaan levinneisyysalue ei ole kovinkaan yhtenäinen. Iberian niemimaalla, Ranskassa, Italiassa sekä Balkanilla on populaatioita omine alalajeineen kun taas nimimuotoa tavataan kauempana idässä. Venäjänruutuperhonen lentää yksipolvisena kesä-heinäkuussa ja korkeudesta riippuen vielä elokuun puolellekin.

Olin varsin tyytyväinen, kun kauden 2025 lajisaldo lisääntyi vielä toisellakin uudella ruutuperhosella. Olin etsinyt venäjänruutuperhosta jo kesäkuun puolivälissä Ranskassa, mutta turhaan. Kenties lento ei ollut vielä alkanut tai sitten paikkani olivat huonot. Tiesin, että kauden viimeinen retki Espanjan Montes Universalesiin saattaisi vielä tuoda mahdollisuuden lajin kohtaamiselle.
Pelkäsin etukäteen, että siellä niin runsaana esiintyvän lounaanruutuperhosen (M. lachesis) joukosta vähälukuisempi russiae voisi olla hankala löytää. Lisäksi matkan ajankohta elokuun taitteessa oli jo vähän myöhäinen, vaikka siellä vuoristossa lento tuskin olisi vielä ohitse.

Pelko osoittautui aiheettomaksi, vaikka ensimmäiset venäjänruutuperhoset aiheuttivakin suurta innostusta ja kirmailua vaikeakulkuisessa ympäristössä. Russiae oli selvästi paikallisempi kuin runsaampi sukulaisensa lachesis, joita näkyi laajemmin. Ja onneksi lajit ovat melko helppo erottaa toisistaan harjaantuneella silmällä. Russiae on suurempi ja antaa valkeamman yleisvaikutelman. Alapintaa kun pääsee vilkaisemaan, niin ero lajien välillä on selvä. Lisäksi varma tuntomerkki on russiaen yläpinnalla etusiiven tyvessä olevan valkean alueen poikki kulkeva pystysuuntainen musta juova.
Yläpinnan eroista olisi suuri hyöty lajitunnistuksessa erityisesti Balkanilla, jossa venäjänruutuperhonen esiintyy paikoin yhdessä balkaninruutuperhosen (M. larissa) kanssa. Näiden lajien alapinnat ovat kiusallisen samannäköiset! Mutta onneksi larissan siipityvet ovat yläpinnalla tummahärmäiset.

Onnistuin näkemään Espanjassa venäjänruutuperhosen useammalla paikalta, ja tuntuu, että mukana oli hyvää tuuriakin. Nimittäin runsaimmalla löytämälläni esiintymällä perhoset olivat jälleen kerran tuskallisen arkoja ja vaikeasti kuvattavissa. Mutta eräänä aamuna, heinäkuun viimeisenä, olin hieman seikkailemassa ja pysäytin auton randomisti yhdelle kuivalle ylänköniitylle. Muutaman pörrö- ja lännenkirjosiiven lisäksi eteen tupsahti yksi ja ainoa ruutuperhonen - russiae, joka vieläpä poseerasi komeasti aamun loivassa auringossa! Joitain päiviä myöhemmin löysin eräältä rehevämmältä niittypahaselta myöskin yhden ainoan venäjänruutuperhosen, joka mieluummin istuskeli paikoillaan kuin olisi lentänyt.