Butterfly Photography: Alppihopeatäplä

Alppihopeatäplä - Boloria pales

Naaras. 7/2022 Savoie, Ranska

Euroopan vuoristoalueilla tavattava Alppihopeatäplä tuo erityisen haasteen lajitunnistuksen suhteen, sillä joillain paikoilla voi lentää kovin samanäköisiä lajeja. Erityisesti Alpeilla päänvaivaa tuottaa tunturihopeatäplä (B. napaea). Pohjolan perukoiden tuntureilla samaa ongelmaa ei onneksi ole. Siellä sitä muistuttava suohopeatäplä (B. aquilonaris) pysyttelee alemmilla korkeuksilla, ja Alppihopeatäplää ei Lapista löydy. Alpeilla vähän harvinaisempana ja kaakkoisen Euroopan vuoristoissa lentää vielä samanoloinen kreikanhopeatäplä (B. graeca).

Sekä alppi- että tunturihopeatäplän siipien yläpinnan mustat kuviot ovat verrattaen ohuet, mutta niissä on vaihtelua. Napaea-naaraalla on usein nähtäväissä hienoista purppuranhäivehtivää vivahdetta siipien yläpinnalla. Tätä ei ole pales-naarailla.
Minulla oli useampien vuosien kokemusta Lapin tunturihopeatäplistä, ja tunsin siitä olevan hyötyä alppisukulaisensa määrittämisessä. Mutta silti varsinkin alussa oli epävarmuutta lajitunnistuksessa, ja joitain yksilöitä saa pohtia tarkkaan. Pales-koiraan siipien alapinta vaikuttaa selkeästi punertavammalta kuin napaean. Ja etusiiven yläpinnan keskialueen poikki kulkeva musta mutkitteleva juova tuntuu olevan alppihopeatäplällä selkeästi katkonaisempi kuin tunturihopeatäplällä, jolla se on yhtenäinen. Muitakin pieniä tuntomerkkejä on, joiden kaikkien yhteisvaikutuksesta määrityksen voi mekoisella varmuudella antaa. Monet lähteet esittävät, että alppihopeatäplä olisi pienempi kuin tunturihopeatäplä.

Tapasin alppihopeatäpliä ensimmäisen kerran heinäkuun viimeisinä päivinä Vanoisen kansallispuistossa Ranskassa. Korkeutta oli 2500 metriä. Kesä oli ollut poikkeuksellisen kuuma ja perhoset olivat pääsääntöisesti kuluneita.