Makedoniansomersilmä - Pseudochazara cingovskii

Macedonian Grayling

6/2024 Pohjois-Makedonia

Koko: 50-54 mm

Äärimmäisen uhanalainen makedoniansomersilmä on varmasti yksi harvinaisimmista kuvaamistani perhosista. Tämä kotoperäinen laji elää vain Pletvarin vuorilla Makedoniassa. Vaalea ja haljun värinen perhonen maastoutuu täydellisesti ympäristöönsä karuilla kalkkikivirinteillä, missä sen seuraaminenkaan ei ollut ihan helppoa. Askeleensa sai asetella yhtä varovasti kuin Lapin suurtuntureiden jyrkillä liuskekivirinteillä, mikäli mieli välttyä haavereilta. Makedoniansomersilmä lentää yhdessä polvessa heinä- elokuussa, mutta tapasimme muutaman tuoreen yksilön jo kesäkuun puolenvälin korvilla vuonna 2024, jolloin kausi oli Balkanilla varhaisessa.

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

Cingovskii biotoopissaan. 6/2024 Pohjois-Makedonia

Cingovskii biotoopissaan. 6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

6/2024 Pohjois-Makedonia

Biotooppia.

Biotooppia.

Biotooppia.

Biotooppia.

Biotooppia.

 

Alppituulisinisiipi - Kretania trappi

Alpine Zephyr Blue

Koiras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Koko: 28-34 mm

Ennen venäjäntuulisinisiiven (K. pylaon) alalajina tunnettu alppituulisinisiipi on neljän hyvin samanlaisen lajin kotoperäinen alppiversio. Myös se muistuttaa tavallista kangas- tai ketosinisiipeä, mutta on niitä selvästi suurempi. Muiden tuulisinisiipien tapaan silläkään ei ole sinisenhohtoisia suomuja takasiiven alapinnalla ulkoreunan mustissa täplissä. Alppituulisinisiipi on harvinainen ja silmälläpidettävä laji, joka esiintyy vain pienellä alueella Länsi-Alpeilla, lähinnä Etelä-Sveitsissä ja vähäisesti myös Italian ja Ranskan puolella.

Vieraillessani Italian Aostalaaksossa kesällä 2024 oli trappi tietenkin toivelistalla. Sen lento alkaa normaalisti selvästi kesäkuun puolella. Mutta nyt kausi oli poikkeuksellisen myöhäinen, joten toivo lajin näkemisestä ei ollut vielä täysin turhaa heinäkuun puolivälissä. Yksi paha ongelma kylläkin oli. Nimittäin lajin parhaat esiintymisalueet Gogne-laaksossa olivat tavoittamattomissa sinne menevän tien luisuttua jokeen pahojen rankkasateiden aiheuttamien tulvien vuoksi. Kävin jopa autolla kääntymässä vähän pidemmällä, kuin suljettua tietä olisi edes saanut ajaa. Kuorma-autot veivät jatkuvasti maata ja rakennusainetta tien korjaamiseksi, jotta laaksoon saataisiin jälleen maayhteys. Tien valmistuminen ei kuitenkaan ollut luvassa vierailuni aikaan, ja näin omin silmin, kuinka pitkät pätkät tiestä olivat todellakin täysin poikki ja tilalla vain ammottavaa tyhjyyttä. Trappi oli kaivettava esiin jostain muualta, joka oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty...

Onnekseni minulla oli paikalliskontakti erääseen biologiin, joka teki perhostutkimusta Aostalaaksossa. Hän vinkkasi muutaman tarkkaan varjellun täsmäpaikan alppituulisinisiivelle. Mutta silti kävin kaksi kertaa vetämässä vesiperän. Vasta toisella yrittämällä pääsin jälkimmäisellä paikalla oikealle apajalle. Siellä oli eräs hyvin jyrkkä rinne, johon saavuttiin pientä polkua pitkin vain vähän ennen kuin aurinko alkoi jo painua vuoren taakse. Iltapäivän tunnit olivat menneet väärällä paikalla etsimiseen, vaikka oli sieltäkin onneksi löytynyt varsin mieluisaa kuvattavaa. Mutta tämän paikan varmisti oikeaksi heti polunvarteen istuutunut sinisiipi, jonka uskalsin luottavaisella varmuudella määrittää pikimmiten trapiksi! Pari hassua kuvaa tuo koiras vain antoi, jonka jälkeen se ampaisi lentoon rinnettä pitkin. Seuraamiseen olisin varmasti tarvinnut siivet minäkin...
Rohkaistuin kuitenkin kiipeilemään sitä turhan jyrkkää rinneniittyä hieman ylöspäin, koska näytti siltä, että siellä ylempänä jotakin säpinää oli. Ja olihan siellä lopulta jokunen naaras, joista yksi jopa lepäsi heinikossa jonkin aikaa. Rinnettä kiivetessä myös silmiini osui maassa maannut kuollut trappi-koiras. Sen takasiivessä oli punainen lajiseurannan tussimerkintä - varmaankin juuri sen kaverini tekemä, jolta paikkatiedon olin saanut.
Lajin lento oli selvästi loppusuoralla, eikä kuvasaaliissa ollut mitään taidekilpailun voitto-otoksia. Mutta olihan sekin juhlan paikka, että näin kova laji lopulta löytyi. Sitäpaitsi se oli jo kauden toinen uusi tuulisinisiipi balkanintuulisinisiiven lisäksi!

Koiras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Naaras. 7/2024 Aostalaakso, Italia

Kuollut koiras. Takasiivessä merkintä perhosseurannasta.
7/2024 Aostalaakso, Italia

Alppituulisinisiiven biotooppia Italiassa.

Alppituulisinisiiven biotooppia Italiassa.

Alppituulisinisiiven biotooppia Italiassa.

Alppituulisinisiiven biotooppia Italiassa.

 

Balkanintuulisinisiipi - Kretania sephirus

Zephyr Blue

Naaras. 6/2024

Koko: 28-38 mm

Tuulisinisiivet on jaettu neljäksi omaksi lajikseen, jotka esiintyvät maantieteellisesti eri alueilla. Itäisin niistä on aikaisemmin päälajin asemassa ollut venäjäntuulisinisiipi (K. pylaon), jonka esiintymisalue kohtaa balkanintuulisinisiiven kanssa Turkin itäosissa. Viimeksimainittu laji esiintyy Itä-Euroopassa hyvin paikoittaisesti ja Etelä-Balkanilla, missä sitä tapaa laajemmin. Se lentää yhdessä polvessa alkukesästä.

Kuvasin ensimmäiset balkanintuulisinisiivet uutena lajina tietämättäni. Eräällä paikalla Itä-Serbian vuoristossa niitä oli melko runsaastikin, mutta en erityisemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Katsoin vain, että jotakin tuttua vaikkakin jotakin hieman outoa noissa sinisiivissä on. Tuulisinisiivet ylipäänsä muistuttavat ulkoisesti tavallisia kangas- ja ketosinisiipiä, jotka ovat kuitenkin kooltaan pienempiä. Niiden takasiiven alapinnalla olevissa mustissa reunatäplissä tosin ei ole sinisenä hohtavia suomuja. Mutta niin pienet yksityiskohdat jäävät maastossa helposti huomaamatta, varsinkin kun ei osaa odottaa uutta lajia. Otin kuitenkin muutamia kuvia paikan sinisiivistä. Koiraat olivat jo melko kuluneita, mutta onneksi näin vaivaa erään hyväkuntoisen naaraan kuvaamisessa.

Autossa seuraavalle paikalle siirtyessämme alettiin kaverin kanssa pohtia lajia, kun zoomailin kuvia tarkemmin kamerasta. Jonkin aikaa taskuopasta plärättyäni päädyin tuulisinisiipiin, joiden tuntomerkit sopivat näkemiimme perhosiin. Sitten kaveri muisti, että sephirus olikin paikan lajilistalla. No sehän se tietenkin oli!
Palasimme paikalle uudestaan joitain päiviä myöhemmin. Säät olivat olleet vähän turhan lämpimiä ja perhoset olivat kerinneet lentää vielä huonompaan kuntoon. Kuvasaalis jäi paljon laihemmaksi kuin edellisellä kerralla, vaikka nyt olin vartavasten tullut lajia kuvaamaan.
 

Naaras. 6/2024

Naaras. 6/2024

 

Naaras. 6/2024

Naaras. 6/2024

Naaras. 6/2024

Naaras. 6/2024

Naaras. 6/2024

Koiras. 6/2024

Naaras. 6/2024

Turkinsomersilmä - Hipparchia syriaca

Eastern Rock Grayling

6/2024 Bulgaria

Koko: 62-68 mm

Turkinsomersilmän nimikin viittaa sen itäiseen levinneisyysalueeseen. Euroopassa se ei ole mikään harvinaisuus Balkanilla, Etelä-Kreikassa ja Kyproksella, jossa esiintyy alalaji cypriaca. Mutta varmaa tunnistamista vaikeuttaa suuresti sen samankaltaisuus muutaman sukulaislajin kanssa, kuten kallio- tai isosomersilmä.
Tapasin muutaman tuoreen turkinsomersilmän Etelä-Bulgariassa kesäkuussa 2024.

6/2024 Bulgaria

6/2024 Sandanski, Bulgaria

6/2024 Sandanski, Bulgaria

6/2024 Sandanski, Bulgaria

6/2024 Sandanski, Bulgaria

Balkaninsinisiipi - Aricia anteros

Blue Argus

Koiraan yläpinnan sininen väri pilkistää etusiivessä. 6/2024 Serbia

Koko: 24-32 mm

Euroopan kaakkoisosasta tavattava balkaninsinisiipi ei ole mikään jokapaikan höylä edes levinneisyysalueellaan. Yleensä tätä silmälläpidettävää lajia tapaa kovin harvalukuisesti. Se lentää yhdessä tai kahdessa polvessa.
Kesällä 2022 olimme liian myöhään Balkanilla kesä- heinäkuun molemmin puolin nähdäksemme lajia. Mutta kaksi vuotta myöhemmin löysimme Itä-Serbian vuoristosta yhdeltä paikalta muutamia kuluneita yksilöitä.
Balkaninsinisiipi kuuluu läheisesti samaan porukkaan esim. lehto- ja punatäpläsinisiiven kanssa, joita se alapinnaltaan muistuttaa suuresti. Sillä on takasiiven alapinnan etureunalla kaksi päällekkäistä mustaa täplää niiden tapaan. Mutta balkaninsinisiiven koiras onkin päältä kirkkaan sininen toisin kuin ruskeat sukulaisensa. Sinivärin nähdessään ei lajista tarvitse erehtyä. Naaras tosin on päältä ruskea. Niitä emme paikalla nähneet. Lento oli kesäkuun puolivälissä jo aivan loppusuoralla.

Koiras. 6/2024 Serbia

Koiras. 6/2024 Serbia

Koiras. 6/2024 Serbia